(kirjoitusharjoitus: avaa ovi ja kerro mitä näet)
avaan oven.
valkoisen ja kliinisen:
sepposen selälleen
ja
apposen ammolleen...!
herranjestas:
paksua vihreää, leopardin keltaista ja kirkuvaa pinkkiä...
siis mitääää
siis tältäkö sielunmaisemassani näyttää!!!?
viidakolta, joka vyöryy sisään.
haluan piiloutua.
se,
mitä näen,
on kuin yltiöpäinen amerikkalainen maalaus,
tai trooppinen ja kiehtovan ytimekäs musiikkivideo,
jossa kaikki tämä,
on vasta alkusoittoa.
jossa kaikki tämä kertoo,
että elämä taitaa
sittenkin
olla se kuuluisa suuri juhla.
mattapintaisen turkoosin viidakkolammen rannalla
makaa ylisuurten aurinkohattujen alla pienten kangaspalojen;
bikinien, uimahousujen ja t-paitojen ym.
peittämiä kehoja,
jotka säteilevät auringonvalosta uupunutta vaahterasiirappista rentoutta.
aalloilla kovin kiharakarvainen mies notkuu
krokotiililta näyttävän uimapatjan päällä
mangodrinksuineen,
ja
kimaltava nainen,
joka erehdyttävästi näyttää siltä,
että ei ole saanut tarpeeksi D-vitamiinia,
meloo vesimelonin muotoisella
upottavalla uimapatjalla
karkuun kuin
viimeistä päivää.
lilahtavalla taivaalla
lumenvalkeat pilvet välkkyvine prismoineen
peilaavat itseään
veden pinnasta
ja
kaukana jyrähtää ukkonen.
aavistan, kuinka isot, raskaat pisarat
ovat
matkalla kohti.
ilmassa tuoksuu sähkö.
en malta odottaa miten ensimmäinen
lasinkirkas salama iskee.
ei ensimmäiset 100 salamaa,
sillä
tällä rannalla soi
electro.
