sain idean pateettisesta pöytälaatikkorunoudesta,
kun kävin kirjastossa ja matkaani tarttui erimerkkisiä sisustuslehtiä.
huumaannuin, kuten tavallista, kuvista kodeista.
mietin, että voisin kirjoittaa sisustuslehtien aiheuttamasta ekstaasista.
kerran kuussa. ainakin. muuten maassa.
tässä ensimmäinen luonnos pöytälaatikkorunoksi:
kultaiseen kainosti vivahtava
highlight
himmeästi hohkaavan
kirjan selkämyksen kosketus
karheaksi rytmittynyttä
kämmenselkää vasten
sävy sävyyn
tomuinen persikka
korkeakiiltoinen oranssi
ja
paahtunut beige
sävy sävyssä
sisäkkäin
vierekkäin
lepattava vihreä
ja
utuiseksi kulunut magenta
tapaisin sinut
tämän pöydän äärellä
pyöreän
maailman äärellä
äärettömin
äänettömin
hengityksin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti