
hey lovelies. welcome to my heavenly cheezzi and sensual pastel world. i am pauliina, finnish chick, who has made all of these artworks and writings on here. i am into nu disco and house vibes. if i had a discothèque i would name it dis. my scale in operating goes from being a total psychic crybaby to being the most questionnable stand-up comedienne in the hoods. oh yes, i sometimes foresee things in my dreams. thx for stopping by, have a fabulous day! kiss kiss.
mandala
he let her salty teardrops become white and frosty
in form of mandala in human size
on humid grey sand
time was everywhere
healing her
melting
sweetly ramshackle
sandy toes and a face stained with a wind,
hair made juicy in a rain and
a cool feel.
that was something she yearned for,
plenty of space and
something sweetly ramshackle.
her skin, against the white stone, got bright as linen as he touched
her, with a feather.
she was straight from the land of nod, and a lazy
beautiful morning with lots of nice light it was.
she blinked her eyes with earthy naturally multicoloured eyelashes, they
got very thin at the end, and took an airy breath through her freckled
skin... he looked at her... with deep care and connection.
he silently kissed her thoughts
with everything he was
he was beautiful, beautiful to the full.
he silently kissed her thoughts
with everything he was
he was beautiful, beautiful to the full.
suloisesti rämähtänyt
hiekkaiset varpaat ja tuulen tahrimat kasvot.
sateen mehukkaaksi tekemä
tukka ja viilee olo.
tuota kaikkea hän kaipasi, rutkasti tilaa ja
jotakin suloisesti rämähtänyttä.
näin hän uneksi.
iho vasten valkoista kiveä alkoi hehkua kuin pellava kun mies kosketti häntä, höyhenellä, keveästi. matka höyhensaarilta oli ollut lyhyt, ja tuo laiska aamu todella oli kaunis; täynnä mukavaa valoa.
hän räpäytti silmiään, joita kehystivät luonnostaan maanläheiset, moniväriset ripset.
näin hän uneksi.
iho vasten valkoista kiveä alkoi hehkua kuin pellava kun mies kosketti häntä, höyhenellä, keveästi. matka höyhensaarilta oli ollut lyhyt, ja tuo laiska aamu todella oli kaunis; täynnä mukavaa valoa.
hän räpäytti silmiään, joita kehystivät luonnostaan maanläheiset, moniväriset ripset.
ne kapenivat päistään hurjasti.
hän hengitti
ilmavasti pisamaisen ihonsa läpi,
ja näki, kuinka mies katsoi häntä.
syvää yhteyttä se oli.
hiljainen suudelma ajatuksille sillä kaikella,
mitä oli.
mies oli kaunis, kaunis ja täyteläinen.
creamy sun
Icy breeze made her shake a little.
It was so alright.
She was warm.
Hands, soul and feet, oh feet. Toes.
Sensing sensitive softly.
She
first placed the ball of the foot against beloved's calf
and then let the
toes slowly land on towards the roundness.
He quivered.
Far dawned creamy sun.
kermainen aurinko
Hyinen viima tärisytti hieman.
Ei se mitään.
Hän oli lämmin.
Kädet,
sielu ja jalat, oi jalat.
Varpaat.
Ne aistivat herkän pehmeästi.
Hän asetti ensin päkiänsä vasten rakkaansa pohjetta
ja antoi sitten
varpaiden hiljalleen leijailla kohti pyöreyttä.
Hän värähti.
Kaukana kajasti kermainen aurinko.
Kaukana kajasti kermainen aurinko.
vintage
what is dance to me?
it is something like this written below
and it is also going to be more new poems and stories.
more everything new.
more everything dear:
lavender perfumed velvety honey
covering her wavy resting figure
as a silky vintage blanket
next to modern moonlight
shimmering gaze on him
drawing shadows
on the thin white paper clouds
on the ancient curve
of her stardusty elbow
she flexed her ankles in brilliancy in timelessness
in peace in love in rock'n roll
~
and here the same atmosphere in finnish:
laventelintuoksuinen samettinen honey
aaltoileva lepäävä kehonsa silkkisenä vintage -peittona
lähellä modernia kuunvaloa
piirtämässä varjoja ohuihin valkoisiin paperipilviin
tähtipölyisen kyynärtaipeen kaaressa
hohtavassa katseessa
nilkkoja ja aikaa briljantisti taivutellen
in peace in love in rock'n roll
~
love
pauliina
smoothie ensemble
tanssijuus minussa
hitsiläinen.
taidan olla tällä samalla tutkimusmatkalla
naiseuteen ja kehollisuuteen
kuin tässä kuvassa kesällä 1977.
olin 3-vuotias.
muistan kuin eilisen päivän kun kuva otettiin
ja olen vaalinut tuota muistoa itsessäni
tajuamatta kuitenkaan
kuinka paljon tuohon kuvaan kiteytyy.
olin saanut isot keltaiset muoviset kukkakorvakorut ja sormuksen
ja tunsin itseni hienoksi naiseksi,
niin hienoksi etten vieläkään
ole unohtanut sitä.
tuossa hetkessä elin unelmaani.
hienot naiset istuivat noin ja puhuivat henkeviä.
todennäköisesti söivät myös tuoreita mansikoita kuten kuvasta näkyy.
paljon on kulunut aikaa
mutta tuo kaikki elää minussa.
näin jokin aika sitten unta.
huoneeseen oli piilotettuna avaimia
ja niitä sai etsiä.
löysin yhdeksän avainta.
kolme aina kerrallaan ja pidin sen salassa.
en tiedä osuiko käteeni juuri ensimmäinen avain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)