suloisesti rämähtänyt

hiekkaiset varpaat ja tuulen tahrimat kasvot. 

sateen mehukkaaksi tekemä tukka ja viilee olo. 

tuota kaikkea hän kaipasi, rutkasti tilaa ja jotakin suloisesti rämähtänyttä.

näin hän uneksi.

iho vasten valkoista kiveä alkoi hehkua kuin pellava kun mies kosketti häntä, höyhenellä, keveästi. matka höyhensaarilta oli ollut lyhyt, ja tuo laiska aamu todella oli kaunis; täynnä mukavaa valoa.

hän räpäytti silmiään, joita kehystivät luonnostaan maanläheiset, moniväriset ripset. 

ne kapenivat päistään hurjasti.

hän hengitti ilmavasti pisamaisen ihonsa läpi, 

ja näki, kuinka mies katsoi häntä. 

syvää yhteyttä se oli. 

hiljainen suudelma ajatuksille sillä kaikella, 

mitä oli. 

mies oli kaunis, kaunis ja täyteläinen.