kermainen aurinko

Hyinen viima tärisytti hieman. 

Ei se mitään. 

Hän oli lämmin. 

Kädet, sielu ja jalat, oi jalat. 

Varpaat. 

Ne aistivat herkän pehmeästi. 

Hän asetti ensin päkiänsä vasten rakkaansa pohjetta 

ja antoi sitten varpaiden hiljalleen leijailla kohti pyöreyttä.

Hän värähti.

Kaukana kajasti kermainen aurinko.